Mitä kertoa synnytystä pohtivalle kasvavalle nuorelle?

Takana on toinen seminaari Sexpon järjestämässä seksuaalikasvattajakoulutuksessa. Tänään kävimme läpi sukuelimet ja niiden toiminnot sekä keholliset muutokset murrosiässä. Keskustelimme yhdessä vaiheessa siitä, pitäisikö koulussa seksuaalikasvatustunnit järjestää yhteisesti kaikille vai erikseen tytöille ja pojille.

Kouluttajamme oli sitä mieltä, että molempia tarvitaan. Samat asiat on joka tapauksessa kerrottava molemmille, myös niistä toisen sukupuolen sukuelimistä yms., mutta lasten ja nuorten esittämät kysymykset vaihtelevat hyvin paljon sen mukaan ovatko sekaryhmässä vai tyttöjen tai poikien kesken. On tärkeää päästä työstämään asioita molemmissa ryhmissä, jotta kaikenlaisille kysymyksille on tilaa. Jako voi olla myös oleellista alakoulun loppupuolella, kun tytöt ovat jo kovempaa vauhtia murrosiän muutosten syövereissä ja pojat vasta pikkuhiljaa lähestymässä sitä.

Esille tuli myös teemoja, joista nimen omaan esimerkiksi viidesluokkalaiset tytöt kysyvät. Kuukautisten lisäksi heitä kiinnostaa jo synnytysasiatkin. Osa on saattanut kuulla aika hurjiakin kertomuksia omalta äidiltään tai muilta sukulaisilta, ja ovat jopa hieman peloissaan. Tällöin voi rauhoitella tyttöjä ja kertoa, että on kaikenlaisia puudutteita.

En voinut olla käyttämättä puheenvuoroa. Minä kun haluaisin tehdä paljon töitä sen eteen, että meillä ei olisi niin pelokkaita ja kehostaan vieraantuneita synnyttäjiä. Eikä pelkoja ainakaan hälvennä se, että puudutuksista kertomalla viestitään synnytyksen olevan jotain niin hirvittävää, että on parempi olla tunnoton. Ei riitä, että asioista kerrotaan, kun ihminen on jo raskaana. Synnytykseen valmistaminen ja voimauttaminen pitää aloittaa jo paljon varhaisemmassa vaiheessa. Kaikki kohdun omistavat eivät toki koskaan synnytä, mutta itsensä, kehonsa ja oman voimansa tunnistamisesta ei ole haittaa kenellekään.

Synnytyksestä ei todellakaan tarvitse eikä pidäkään kertoa kaikkea mahdollista kasvavalle nuorelle, mutta toiveeni ja tavoitteeni on, että nuorelle voisi jäädä mieleen seuraavanlaisia asioita:

– syntymä on luonnollinen osa elämää

– vauva laskeutuu kohdunsuulta alas synnytyskanavaa pitkin ja syntyy emättimestä, tästä syystä lantio levenee murrosiässä ollakseen valmis antamaan tilaa kohdussa kasvavalle vauvalle ja tämän synnyttämiselle

– supistukset, eli kohtulihaksen liikehdintä, auttavat vauvaa syntymään

– supistukset voivat olla kivuliaitakin tuntemuksia, mutta keholla on omat luontaiset keinonsa lievittää näitä tuntemuksia: mielihyvähormonit oksitosiini ja endorfiini

– tärkeää on olla rento ja käyttää rentoutuakseen itselleen parhaiten sopivia keinoja

– ihmisellä on itsemääräämisoikeus omasta kehostaan myös synnyttäessään

Viidesluokkalaisten kanssa ei siis tarvitse harjoitella hyviä ponnistusasentoja ja heidän ei tarvitse vielä tietää tilastollisia keskiarvoja synnytyksen pituudesta, kaikista erilaisista kivunlievityskeinoista tai mahdollisista komplikaatioista.

Pikkuhiljaa aikuiseksi kasvavan on kuitenkin hyvä tietää, että hänen kehonsa on täydellinen ja vahva, hänessä on viisautta ja voimaa ja hänellä on oikeus päättää omasta kehostaan. Olisi tärkeä tutustua omaan kehoonsa, löytää tapoja ilmaista itseään ja tiedostaa, että mieli ja keho kulkevat käsi kädessä. Ja nähdä ympärillään itsensä hyväksyviä aikuisia sekä saada kuulla olevansa upea ja rakastettu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.