Pari sanaa pornosta

Helsingin Sanomissa oli tänään 21.5. mediatutkija Susanna Paasosen haastattelu. En ole viime aikoina ehtinyt lehteä juuri pläräillä, mutta tänään lehden välistä pudonnut Torstai-osio sai tarttumaan lehteen ennen töihinlähtöä. Kannessa keimaili sana porno.

Olen tänään miettinyt omia kohtaamisiani pornon kanssa lapsena ja nuorena. Isovanhempieni navetanvintillä oli aina vaikka minkälaista vanhaa tavaraa ja rompetta, kun he olivat tyhjentäneet kaiken irtaimiston talosta, joka meni purkuun heidän myytyään tontin pois. Muistelin kuinka irtaimistosta sitten joskus alakouluikäisinä löysimme laatikollisen vanhoja Jalluja jostain 50-60-luvuilta. Ne eivät olleet nykypäivän alusvaatemainoksia ihmeellisempiä ja aiheuttivat kiinnostuksen lisäksi hilpeyttä. Seuraavana kesänä emme niitä enää löytäneet.

On kuitenkin vielä varhaisempi kohtaaminen. Aiemmin pornolehdet sijaitsivat alemmilla hyllyillä, joten niihin saattoi eksyä myös pienempien silmät. Olen ollut ehkäpä eskari-ikäinen, kun olin äitini kanssa kaupassa. Löysin lehtihyllystä paljasta pintaa, ja kommentoin kovaan ääneen äidilleni, kuinka kuvassa olevalla naisella on yhtä isot tissit kuin äidillä. Tuosta pornokokemuksesta ei jäänyt traumoja, ei edes äidilleni, joka koko kaupassa olleen väen hiljentyessä vain totesi, että niinpä onkin.

Seitsemännellä luokalla olin luokkakaverini kanssa jostain syystä hänen isänsä luona ja ollessamme siellä kahdestaan, hän laittoi isänsä pornofilmin pyörimään. Minulla on hyvin hämäriä mielikuvia itse videosta, mutta se kaverin isän olohuone on jäänyt selvästi mieleeni. En usko maininneeni asiasta sanaakaan kellekään aikuiselle.

Seksuaalikasvattajaopintojeni aikana olen tehnyt uudelleen tuttavuutta pornoon. Käsitykseni pornosta on laajentunut valtavasti ja tuntuu, että kykenen suhtautumaan siihen varsin neutraalisti. Porno on niin laaja käsite, että olisi vaikea yrittää asettautua tiukasti puolesta tai vastaan. Porno voi hämmentää ja ahdistaa, jos sitä katsoo tietämättä mistä on kyse, näkee sellaista mille itsellä ei ole sanoja, eikä voi keskustella kokemuksestaan kenenkään kanssa. Se saattaa inhottaa ja ällöttää, vaikka tietäisikin mistä on kyse. Se voi tuottaa nautintoa, antaa virikettä seksiin niin yksin kuin kumppaninkin kanssa. Se voi antaa aihetta omiin fantasioihin ja auttaa laajentamaan omaa käsitystä seksistä ja seksuaalisuudesta.

Susanna Paasonen toivoo, että pornosta puhuttaisiin enemmän koulussa. Puhuin viimeksi tiistaina seiskaluokkalaisten kanssa ja luettuani jutun aamulla päätin, että niin puhutaan muuten tänäänkin yhdeksäsluokkalaisten kanssa. Tiistaina oppilaat ottivat pornon puheeksi, tänään sen otin puheeksi minä. Emmin sitä tosin hetken. Mietin, tulkittaisiinko puhe ikään kuin ehdotukseksi katsoa pornoa. Se kun ei missään nimessä ole tarkoitus. Viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan noin puolet ysiluokkalaisista olivat jo nähneet pornoa. Poikavaltaisessa ryhmässä pornoa katselleita on tilastollisesti jo enemmän, sillä poikien keskuudessa pornoa katselleita on 74 % kun taas tyttöjen keskuudessa 22 %. Toisen asteen oppilaitoksessa prosenttiosuudet olivat jo suurempia. Ajattelin, että lähes jokainen jossain vaiheessa tulee törmäämään pornografiseen materiaaliin tahtoi tai ei, joten kyllä aihetta keskustelulle on.

Yläkoululaiset kuvailivat pornoa näytellyksi, feikatuksi ja lavastetuksi seksiksi. Juttelimme mitkä asiat pornossa on feikkiä, ja että esimerkiksi tunteet puuttuvat, ja joillekin porno on työ. Pornoa on niin monenlaista, että mitään yhtä totuutta ei ole. Se, millaiseksi pornon tekijä on pätkänsä tarkoittanut, ei välttämättä välity pornon kuluttajalle, joka tekee oman tulkintansa. Pornoa tehdään ja kulutetaan mitä erilaisemmilla motiiveilla. Tarjonta on niin laajaa, että jokaiselle löytyy jotakin – ja samanaikaisesti kaikille ei tarvitse löytyä yhtään mitään sopivaa. Seksiä ei ole kenenkään mikään pakko harrastaa ja sama koskee pornoa.

Aamulla ajattelin, että yksi tärkeimmistä viesteistä, joita pornoon liittyen haluan välittää nuorille on se, että he uskaltaisivat ottaa puheeksi itseään hämmentäneen tai ahdistaneen pornografisen materiaalin, vaikka samalla jäisivätkin kiinni pornon katsomisesta alaikäisenä. Päivän mittaan tuon viestin rinnalle on noussut kaksi muuta asiaa.

Pornosta voi saada iloa, tyydytystä ja nautintoa ja sen avulla voi fantasioida sellaisistakin asioista, joita ei oikeasti itse haluaisi tehdä. Pornon katsominen on vapaaehtoista ja jokainen voi löytää itselleen sopivaa materiaalia. Samalla on tärkeää muistaa, että ikärajat on luotu syystä.

Pornosta ei voi opetella miten seksiä voisi harrastaa oman kumppanin kanssa tai mistä oma kumppani tykkää. Se selviää puhumalla toiveistaan, haluistaan ja rajoistaan ja kuuntelemalla kumppanin ajatuksia. Jos nainen huohottaa ja voihkii nautinnosta, kun mies työntyy häneen takaapäin ja samalla repii hiuksista, se ei tarkoita että kaikki naiset nauttisivat samasta. Puhuminen on kaiken a ja o. Ja itseensä ja omiin mieltymyksiinsä voi tutustua turvallisesti itsetyydytyksen avulla.

Mutta miten puhua pornosta alakouluikäisten kanssa, esimerkiksi alkuopetuksessa? Moni saattaa törmätä pornoon pian sen jälkeen, kun saa ensimmäisen oman älypuhelimensa, tai joku isompi koululainen tulee näyttämään videota välitunnilla. Itse en lähtisi omasta aloitteesta jutustelemaan pornosta nuorempian oppilaiden kanssa, mutta asiasta on ehdottomasti puhuttava, jos käy ilmi, että oppilaat ovat nähneet pornoa. Se, että asia käy ilmi, vaatii luottamuksellisen suhteen lasten ja hänelle läheisten aikuisten välillä. Kun on puhuttu turvataidoista ja mietitty, keitä ovat ne itselle turvalliset aikuiset, joille voisi kertoa ikävistäkin asioista, on hyvin suuri todennäköisyys, että lapset itse ottavat asian puheeksi ja tulevat kertomaan heitä hämmentäneestä videomateriaalista.

Oli pornon katselusta ja sen aiheuttamista tuntemuksista keskustelun aloittava lapsi tai nuori minkä ikäinen tahansa, on aikuisen sormella heristelyn ja tuomitsemisen sijaan pysähdyttävä kuuntelemaan, mitä toisella on mielen päällä ja autettava lasta sanoittamaan kokemuksensa ja tuettava asian käsittelyssä. Tästä syystä vanhempien, ja toki myös opettajien ja muiden lasten ja nuorten parissa toimivien, olisi syytä pohdiskella omaa suhtautumistaan pornoon ja sitä, kuinka voisi parhaalla mahdollisella tavalla reagoida, kun lapsi tai nuori tulee kertomaan pornon katselusta.